Vähiin se käy ennen kuin loppuu… Ajan ollessa melkein lopussa täällä, ajattelin vielä näin loppuun kertoa mitä siis täällä pääasiassa kuitenkin joka päivä tein (kaikkien muiden kokemuksien ja tapahtumien rinnalla, mistä täälläkin olen kertonut…)eli töistäni (:.
Niin kutsuttuna päätehtäväni oli täällä olla mukana Moms & Daughters -projektissa, ohjaten mamoille ja tyttärille liikuntaa. Moms & Daughters on LiiKe ry:n tuorein projekti, jonka tarkoituksena on saada äidit ja tyttäret kiinnostumaan yhteisestä liikunnasta ja suunnittelemaan tulevaisuutta yhdessä. Projekti ei ole pyörinyt kuin vasta vuoden vaihteesta alkaen, joten vajaan vuoden verran ja on edelleen ns. kokeiluasteella. Mtwarassa toimii tällä hetkellä kaksi Moms & Daughters yhdistystä, joissa toisessa ryhmässä on tyttäriä jopa noin kolmenkymmenen päälle ja mamoja noin viisitoista. Toinen ryhmä on taas muodostunut täysin mamojen omaksi sosiaaliseksi ryhmäksi, sillä tässä ryhmässä ei ole parinkymmenen maman lisäksi kuin muutama tytär mukana ja hekin ovat iältään kahdenkymmenen päälle. Tapaamiset ovat kerran viikossa kummallakin ryhmällä ja tapaamiset muodostuvat puolen tunnin keskustelutuokiosta, jonka jälkeen on noin puolentunnin liikuntaosio. Yhtenä hankkeen tarkoituksena on ollut kouluttaa äitejä ja vanhempia tyttäriä mm. liikunnanohjaajiksi sekä nuorten naisten ja tyttöjen yhteyshenkilöiksi. Tämän takia keskustelun aiheet ovatkin enimmäkseen valistavia ja naisten elämää koskettavia asioita, joista pyritään puhumaan avoimesti, jakaen tietoutta naisten kesken sekä oppien tuntemaan ja tietämään paremmin oma arvonsa. Aiheina ovat mm. olleet aikaiset raskaudet, sukupuolitaudit, päihteet sekä äidin ja tyttären väliset suhteet.
Mamat urheilemassa |
Teimme Sallan ja Mikon kanssa evaluointia LiiKe ry:lle sekä opinnäyteyötäni varten Moms & Daughters-projektin kulusta, sen vaikutuksista, onnistumisista ja miten hanketta voisi edelleen kehittää. Kyselyssä kävi selväksi, että hanke on todella tuottanut tulosta ja naiset sekä tytöt todella ovat tunteneet sen vaikutuksen elämässään sekä vaikuttanut osalla jopa tulevaisuuden suunnitelmiin. Tärkeimmiksi aiheiksi nousivat mm. aikaiset raskaudet, etenkin tyttöjen keskuudessa, mutta niin myös äitien. Aikaiset raskaudet ovat hyvin yleisiä Afrikassa ja naisten ja miesten väliset erot ovat valtavan suuret edelleen. Usein tarina menee niin, että vanhemmat miehet lupaavat nuorille tytöille seksin vastikkeeksi jotain, mitä nuori tyttö tai nainen tietää, ettei muutoin sitä koskaan saisi (jotain luksusta). Suostuu ”tarjoukseen” ja myöhemmin huomaakin olevansa raskaana. Tansaniassa lähemmäs puolet väestöstä ovat muslimeita, joten moniavioisuus on maassa myös hyvin yleistä. Esimerkiksi muutama minun ikäiseni tyttö, jonka olen tavannut, on menossa toiseksi vaimoksi 50- miehelle. Nykypäivänä kuulemma kyseessä ei ole enää samanlaista pakkonaittamista kuten ennen, mutta tällaisissakin tapauksissa, jos tyttö on lupautunut vaimoksi kun mies on tarjonnut täyden elatuksen sekä opintojen maksamisen, on avioliitolle useimmiten motiivina enneminkin taloudellinen hyöty sekä turvallisen tulevaisuuden takaaminen kuin rakkaus. Hieman erilaiselta kuulostaa täällä siis monen nuoren tulevaisuuden suunnitelmat, verrattuna esimerkiksi omiini. Toiseksi tärkeäksi aiheeksi nousi suhteet äitien ja tyttärien välillä ja moni kertoikin, että pystyy puhumaan nykyään asioista suoraan ja avoimesti, tyttäret äitien kuin äidit tyttärienkin kanssa.
Kyselyssämme halusimme myös tietää saisivatko naiset tietoa, jonka saavat tapaamisissa jostain muualta, vastasi eräs tyttö erittäin hyvin ja suoraan, että ”Saa. Perheeltä ja yhteiskunnalta sen jälkeen kuin on tehnyt virheen.” ja näin se täällä yleensä menee. Siinä kohtaa kun nuori tyttö huomaa olevansa raskaana, annetaan kyllä neuvoja ja valistusta miten olisi pitänyt toimia. Raskauden ja häpeän seuraamuksena pahimmassa tapauksessa niin yhteiskunta kuin perhe hylkää lapsen, jonka jälkeen 14-vuotias tytär päätyy yksin kadulle lapsen kanssa, ilman mitään.
Onneksi tarina ei kuitenkaan aina mene äsköisellä kuvaamallani tavalla ja länsimaihin verrattuna tansanialainen perheyhteisö on todellakin paljon yhteisöllisempää kuin meillä (niin hyvässä kuin pahassa). Kuolema on paljon lähempänä ja arkipäiväisempi asia täällä, sillä melkein kaikki jotka tunnen, ovat menettäneet jonkun todella läheisen esim. vanhemmat tai siskon tai veljen. Monesti siis lapset asuvat isovanhempiensa luona tai perheeseen kuuluu edes menneen siskon tai veljen lapsia jne. Sukulaisista pidetään huolta kuin omista lapsista, sama kuinka läheistä tai kaukaista sukua olisivatkin. Toisaalta omista pidetään siis huoli, vaikka mikä olisi, mutta toisaalta jos sen nähdään tuottavan häpeää, voidaan takki kääntää myös noin vain. Monessa asiassa tansanialainen kulttuuri onkin loppupelin hyvin kaksinaismoralistista.
Ihana on ollut kuitenkin huomata kuinka näistä ryhmistä on hioutunut ja muodostunut todella vahvat sosiaaliset ryhmät näille naisille, joissa he kokevat saavansa koulutusta ja tietoa ja missä pääsevät jakamaan kokemuksia ja näkökantojaan. He ovat myös saaneet oman pienen ”yritystoiminnan” pyörimään ja yhteistuumin myyvätkin tekemiään käsitöitään yms. Todella toivoisi vain tämän kaiken jatkuvan heidän omasta aloitteestaan, vielä projektin päätyttyäkin.
Opetamme maanantaista torstaihin kahdella ala-asteella liikuntaa aamuisin. Englannin kielen taito ja opetus on kaikissa valtion kouluissa todella huonoa, joten tueksi tarvitsee aina ”tulkin”, joka yleensä on joku SDA:n työntekijöistä. Yleensä lapsia on yhdessä luokassa n. 40 mutta välillä määrä voikin tuplaantua tai välillä jopa triplaantua, jolloin välillä ulos on luokasta juossut reilu 100 lasta. Extempore suunnittelua ja improvisointia on kyllä tullut harjaannutettua täällä todellakin, kun koskaan ei tiedä minkä kokoiselle ryhmälle tuntia pitää. Vaikka lapset ovat täällä aivan yhtä villejä ja todella eläväisiä, silti ryhmänhallinta onnistuu aivan eritavalla sadan afrikkalaisen lapsen kanssa, kuin miten se onnistuu sadan suomalaisen lapsen. Nimittäin vanhemman kunnioitus on täällä aivan erilaista ja lapset kuuntelevat hiljaa, mutta innoissaan mitä ohjaajalla on sanottavana, vaikkeivät ymmärrä sanaakaan mitä heille puhun :D! Kaikki lapset ovatkin täällä niin helluisia ja sympaattisia, että ne vievät aivan sydämen mennessään! Melkein kyllä tekisi mieli viedä kotiin yhden, mutta rinkassa ei taida olla tilaa… Höh!
Marraskuun alussa järjestimme Amer Sport Dayn Mtwara regionin Tandahimbassa, joka oli yhtä aikaa koulujen liikuntapäivä sekä samalla valittiin vuoden 2011 FC-Vito joukkue. AMER Sports –päivän tarkoituksena on kerätä kaikki koululaiset koulun urheilukentälle harrastamaan liikuntaa yhdessä opettajien ja kyläläisten kanssa. Samalla opettajat pitävät erilaisia tietoiskuja mm. terveellisistä elämäntavoista ja tasa-arvosta. AMER Sports lahjoittaa kouluille erilaisia palloja yms. kiitokseksi hyvin menneestä kouluvuodesta. Kaksi päivää kestäneessä Amer Sport päivässä nähtiin liikunnan riemua ja tulevia tansanialaisia jalkapalloilija lupauksia, kun saimme nauttia koulujen välisistä matseista sekä liikuntaleikeistä. Sekä otimmepa jopa itsekin turpaan ystävyysottelussa erityisluokkaa vastaan, joka osoittautuikin erittäin hyväksi erityisluokaksi!
Uudet nappikset |
Tapahtuman lopussa julkaistiin uudet FC-Vito joukkuelaisten nimet, jotka tulevana vuonna ovat vuorostaan tyttöjä. LiiKe ry. lahjoitti tytöille peli- ja treeniasut sekä nappikset. Niin tyynen viileästi tytöt asian ottivat ja rauhallisina ja hieman hämillään kokeilivat uusia nappiksia ja pelivaatteitaan, että tuntui, etteivät he aivan vielä olleet ymmärtäneet mitä pääseminen FC-Vito joukkueeseen tarkoitti ja että todella he tulevat matkustamaan Suomessa kesällä pidettävään Helsinki Cupiin. FC Vito on koottu eri koulujen parhaista 11-vuotiaista pelaajista, jotka harjoittelevat ja pelaavat yhdessä noin puoli vuotta ennen kuin pääsevät pelaamaan Helsinki Cupiin ja palatessaan takaisin kouluihinsa muutkin oppilaat saavat tietää, millaista jalkapallon pelaaminen Suomessa on. Yhtenä hankkeen tarkoituksena ja tavoitteena on ollut parantaa joukkueen pelaajien koulumenestystä, sekä lisätä ja parantaa koulutustilannetta.
Kylän lapsia seuraamassa Amer Sports päivää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti