23.11.2010 Malaria

Vaikka hyttysverkot oli hommattu sängyn päälle, estolääke "Lariamia" popsittu joka torstai ja hyttysmyrkkyä sumutettu iltaisin jalkoihin, ei siltä voitu sittenkään välttyä… Nimittäin malarialta. Onnekseni malaria ei iskenyt kuitenkaan niin pahana kuin mitä olisi voinut olla, koska Suomessa sairastaessani olen ollut monesti paljon kipeämpi. Ottaen huomioon kuitenkin sen, kuinka paha malaria voi olla, sillä malaria on edelleen yksi suurin kuolleisuuden syy Afrikan maissa.  Sen verran estolääkkeet siis saattoivat auttaa, että malaria tuli paljon lievempänä kuin mitä se olisi saattanut olla ilman estolääkkeitä. 

Oireetkin tulivat aivan puskista… En ollut tuntenut oloani edes yhtään kipeäksi tai huonoksi, ennen kuin aloin tuntemaan oloni viluiseksi vaikka ulkona oli yli kolmekymmentä astetta lämmintä. Seuraava yö todistikin malarian tulleen vierailemaan, kun olo oli todella sekava ja seuraavana aamuna heti sängystä noustessa olin aivan kylmässä hiessä, huimasi ja oli todella huono olo. Niinpä päätin kävellä heti aamusta suosiolla malariatestiin…                            

Taas kerran sairaalassa tuli tahtomattani itselleni hieman kiusallinen tilanne, kun ihonväri osoittautuikin taas valttikortiksi ja oikeutti etulyöntiasemaan… Sairaala, jossa kävin, on hyvin pieni, mutta Mtwaran yksi parhaimpia, joihin kaikilla paikallisilla ei todellakaan ole varaa. Sairaalassa sattui onnekseni ottamaan vastaan saksalainen lääkäri, sillä swahilin kielentaitoni ei vielä ylly sille tasolle, että osaisin kuvata oireitani. Moskiittojen paljoudesta johtuen kesän alku on ilmeisesti hyvin malariaherkkää aikaa, sillä sairaalassa oli moni muukin jonottamassa päästäkseen malariatestiin. Testin saatuani jonotin vielä uudemman kerran lääkärille, jotta saisin varmistuksen ja ohjeet malarianhoitoon. Vielä ennen minua oli monta muuta odottamassa pääsyään lääkärille, mutta kun lääkäri tuli ulos huoneestaan ja näki taaskin kerran, ainoan valkoisen naamani odottamassa muiden joukossa käytävällä, pääsyä hänen luokseen, käveli hän suoraan luokseni, katsoi testiäni ja totesi ”Pole sana!” (=Sori paljon!) ja ohjasi hakemaan lääkkeitä sairaalan omasta lääkkeidenjakopisteestä. Noin vaan pääsin siis ohittamaan varmaan 10 edeltävää ihmistä ja vähäeleisesti yritin kävellä hakemaan lääkkeeni, tuntien kaikkien niiden 10 ihmisen katseet niskassani, jotka olin juuri tahtomattani ohittanut. 

Useimmiten länsimaalaiset, valkoihoiset saavat täällä hieman parempaa palvelua paikoissa ja jotkin paikat ovat selkeästi tarkoitettu vain valkoisille ja niille mustille, joilla niihin on varaa esim. jotkut paikalliset ravintolat… Usein ne kyllä ovatkin jonkun länkkärin omistamia paikkoja. Niinpä tahtomatta joutuu niihin tilanteisiin, joissa mukamas olisi parempi kuin paikalliset täällä, vaikkei itse niin ajattelisi… Tässäkin asiassa olin toisaalta kiitollinen lääkärille, ettei minun tarvinnut odottaa enää toista tuntia putkeen, mutta toisaalta tunsin piston omassatunnossa, sillä olisin hyvin vielä jaksanut odottaa omaa vuoroani ja moni edellä oleva näytti olevan paljon huonommassa kunnossa kuin mitä itse olin…

 Anyways, jotta sairaalaan pääsi sisälle, täytyi maksaa 1500 shillinkiä eli n. 70 senttiä ja malarialääkkeistä piti maksaa lisää 500 shillinkiä eli kokonaiskustannukseksi tuli 2000 shillinkiä eli n. euron verran.  Ottaen huomioon siis sen, että tämä oli vielä hieman parempi ja kalliimpi sairaala, joilla kaikilla paikallisilla ei ole edes varaa, vaikka hinta oli euron luokkaa… Tällaisten asioiden tullessa vastaan todella taas konkretisoituu se, kuinka köyhiä ihmiset täällä voivat olla. Moni jääkin malariassa ilman hoitoa, koska heillä ei ole varaa maksaa edes tuota euroa tai vähemmän lääkkeistä ja hoidosta. Yleisimmin kaikista köyhimmät asuvat puskissa, niin kuin täällä sanotaan, eli kylissä kauempana kaupungeista ja sairaaloista. Kun matka on liian pitkä käveltäväksi ja ainoa kulkuvaihtoehto on esim. dalladalla, josta pitäisi maksaa 2000 shillinkiä lisää, ei rahaa riitä edes matkaan, saatikka lääkkeisiin tai hoitoon.


 Paikallisilla on oma luontainen vastustuskykynsä malariaan, jota meillä mzunguilla ei ole, mutta siitä huolimatta moni sairastaa malarian ainakin pari kertaa vuodessa. Hoidettuna se ei siis tule välttämättä pahaksi, mutta kuulemma monesti paikalliset vähättelevät oireitaan ja hoitoon hakeutumista lykätään, jolloin parasiitit (eli loiset, joita malariassa tulee vereen) ovat kerenneet lisääntymään veressä jo monin kertaisiksi ja malaria on äitinyt niin pahaksi sekä vaikea hoitoiseksi, että hoitoon hakeuduttaessa on liian jo myöhäistä, vaikka varaa hoitoon olisi alun perin voinutkin olla… Näin myös paremmin toimeentulevatkin saattavat kuolla malariaan.

Malarian tyyppejä on erilaisia ja riippuen tyypistäkin se voi olla joko pahempi tai lauhkeampi. Anna-Sofia ja Timo olivat sairastaneet muutamaa viikkoa ennen minua malarian ja he olivat olleet todella kipeinä. Malaria oli ollut paha, mutta oli mennyt kolmessa- neljässä päivässä ohi. Minulla oli paljon lauhkeampi ja luulenkin näin olleen kyseessä eri kannankin, mutta olo olikin hyvin vaihtelevaa ja toipuminen on kestänyt jo reilun viikon verran. Välillä voi olla jo aivan normaali olo, mutta pian olo onkin todella heikko ja muuta ei pysty tekemään kuin makaamaan. Lääkekuuri kesti kolme päivää, napsien keltaisia nappeja neljästi aamuisin ja iltaisin, jotka lisäsivät huonoa oloa ja huimausta vielä entisestään. Toisaalta malarian voisi sanoa olleen ”mukava tauti” siinä mielessä, että kun olotilat menivät niin aaltoina, niin normaalin olon ollessa pysty kuitenkin toimimaan ihan normaalisti ja olo oli kuin terveellä ennekuin huono olo taas iski ja pakotti takaisin vaaka-asentoon. Ruokahalun malaria vei kuitenkin ihan menneessään ja edelleen reilun viikonkin jälkeen se on jossain hakoteillä. Ilmeisesti samainen malariamoskiitto oli päässyt apajille, sillä Sallalla tuli malaria muutamaa päivää myöhemmin, täysin samanlaisena kuin minulla. Tosin Sallalle tämä oli huonolla tuurilla jo toinen kerta malariassa täällä olon aikana.

 Näin ollen, melkein sata euroa maksavat malarianestolääkkeet eivät ole siis täysin vakuuttaneet tehokkuudellaan, joten pidemmän aikaa reissussa oleville en ainakaan lähtisi suosittelemaan itsensä kipeäksi maksamista malarian estolääkkeistä kun se luultavasti niistäkin huolimattakin tulee…