Turisti

Paiva 1.
-Hello my friendi! How are u? Welcome to my shop!

Paiva 2.
- Heyy mzunguuu!!!!! Jambooo!??

Paiva 3.
- Jambo rafiki! Come! Looking is free!

Paiva 4.
-Hellou my frendi! Hakuna matata! No hurry in Africa...

.....

Paiva 267.
-Jambo Rafiki! Hakuna matata! Welcome to my shop! Looking is free! Cheapa price!

Long story short. I'm starting to be tired.

Miten?

Siten, etta tama mzungu on pyorinyt talla swahilisaarella jo melkein 9 kuukautta putkeen ja silti olen se rivimzungu niin monien paikallisten silmissa.
Rivimzungulla nyt tarkoitan, etta kuulun siihen samaan kategoriaan kuin kaikki muutkin "lomareissumzungut", joiden nahdaan olevan valkoisen ihonsa vuoksi bisnesmahdollisuuden ruumiillistuma.
Ja nain ollen pieninkin tsaanssi mahdolliseen kaupankayntiin kaytetaan ja juttusille hakeudutaan, vaikka sitten vakisin.

Kodin laheisyydessa, Kiwengwassa seka joka paiva kayttamissani julkisissa kulkupeleissa olen nk. free-zonella. Siella en enaa ole "mzungu" ja jos olen, puuttuvat minut tuntevat/tietavat kaiffarini asiaan, jo ennen kuin itse kerkean sanomaan mitaan. "Ei se oo mzungu, se on muswahili!".
Ja etta, mika yhteisollisyyden seka onnellisuuden tunne minut valtaakaan, kun naille tyypeille en ole pelkka "mzungu" vaan oon yks heista.
(...terveisin, miten niin wannabe nigga?)

Lahinna siis nama huutelut rajoittuvat Stone Towniin ja paikkoihin, missa minua ei tunneta, joten miksi silti, tama mzungu on nyt sitten tasta harmittomasta ja taysin ymmarrettavasta bisneksen harjoittamisesta mielensa pahoittanut?

Syy on se, etta kun olet niita samoja katuja paahtanut aamusta toiseen perinteisesti tukkaputkella, kahvit rinnuksilla, kiireessa viilettaen, kuin myos joka ilta, vasyneena toista kotiin maleksien, jo sen 270 paivaa vuodesta (ainaskin melkein) ja aina kuitenkin ohittaen ne samat paakallopaikoillaan paivystavat tyypit, toivoisit, etta et olisi, edes heille enaa vain pelkka rivimzungu muiden joukossa.
Vaan etta sinutkin luettaisiin, jos ei nyt yhta paikalliseksi kuin he itse ovat, ainaskin sen verran paikalliseksi, etta sita joka paivaista turisti smalltalkia, "hakuna matata", "jambo rafiki" tai "hellou my frendia", ei tarvitsisi enaa 9 kuukauden taalla olon jalkeen kuunnella.

Selveentaakseni hieman taman aksonin taustoja ja puollustellakseni hyokkaykseltani naita kauppias parkoja, jotka lopun perin _tekevat_ vain_tyotaan, on otettava vilaus Zanzibarin historiaan...

Zanzibarilla on varikas ja merkittava historia ollakseen lopun perin niin pieni saari, pinta-alaltaan suunnattoman kokoisen Tansanian vieressa. Menneisyydessa Zanzibar on ollut niin Portugalin, Omanin kuin Englanninkin siirtomaavaltio ja lapi historiansa se on ollut aina merkittava kauppapiste, missa on vaihdettu niin mausteita, hedelmia, arvoesineita kuin orjiakin.
Erityisesti orjakaupassa Zanzibar oli merkittava kauppapaikka, mihin Ita-Afrikan orjat kerattiin ja myytiin siita eteenpain Arabeihin orjiksi.

Zanzibar on siis ollut lapi historiansa kohtauspaikka, minne ihmiset ympari maailman ovat tulleet vaihtamaan kauppatavaraa ja jatkaneet siita matkaansa. Jollain lailla on siis ollut taysin luonnollinen jatkumo, etta nykypaivan Zanzibar on tunnettu turistikohde, minne ihmiset ympari maailman tulevat (talla kertaa levahtamaan) ja sitten jatkavat matkaansa. Kohtauspaikka siis edelleen.

Koska Zanzibar on aina ollut ns. jonkun alla, (lukuunottamatta muutamaa kuukautta vuonna 1964 kun tammikuussa Omanin sulttaani tunnusti Zanzibarin itsenaiseksi valtioksi, mutta joka jo saman vuoden toukokuussa yhdistyi osaksi, jo muutaman vuoden aikaisemmin itsenaisyytensa saanutta Tanganyikaa ja nain ollen syntyi uusi yhteinainen valtio, United Republic of Tanzania (Tanzania = Tanganyika + Zanzibar)) ovat he tottuneet siihen, etta vieraita tulee ja menee ja joku tuo aina omasta maastaan jotakin, joka vuosien saatossa joko pysyy tai ei pysy saaren, jo ennalta varikkaassa kultuurissa.

Zanzibarin kulttuuri on hyvin moni vivahteinen ja kun saarelle tulee, tuntuu kuin olisi hypannyt Afrikasta jo puolittain arabimaihin. Tunnelman voi aistia, jo vain pelkastaan kavellessa pitkin Stone Townin mukulakivisia, kapeita katuja, masalan seka muiden mausteiden kutkutellessa hajuaisteja, vieden mielen kauas mystiseen Itaan, vuosisatojen paahan.
Arabit ovat jattaneet vahvan kulttuuriperintonsa saarelle, mutta nykypaivan Zanzibar, ollessa suosittu italialaisten lomakohde, on saari kuin Little Italy.
Taman huomaa esimerkiksi kaupungilla tusinoittain kiitavista vespoista seka lukuisista (ihka aidoista) italialaisista pitserioista seka jaatelobaareista. Jotka tuovat oman tuulahduksensa Valimerellisesta tunnelmasta, sekoittuen jo vuosisatoja sitten, tanne rantautuneisiin Intian valtameren tuuliin ja niiden mukanaan tuomaan Idan kulttuuriin.

Jotkut tanne tulleista ovat siis myoskin jaaneet, mutta suurin osa tulevat, nakevat, kokevat ja lahtevat. Ja kuten historian saatossa aina, ovat nama muukalaiset tunnettuja siita, etta saarelle tulleessaan he tulevat tuhlaamaan rahojaan, kaymaan kauppaa ja kotiinlahdettaessa ovat matkalaukut pullollaan kaupankaynnin tuloksena saatuja mausteita, kankaita, koruja ja parfyymeja.
Niin oli silloin, niin on myos nyt...

Pienet swahilipojat ja -tytot ovat pienesta pitaen nahneet paljon, naita mzunguksi kutsuttuja muukalaisia tulevan heidan saarelleen.
Heita on eri nakoisia ja kokoisia, mutta yksi asia niita yhdistaa: niilla kaikilla on rahaa...

Miten ja missa nama perus rantalomamzungu sitten viettaa lomansa, tietavat he kertoa, etta:

- ne liikkuvat paikasta toiseen omilla busseillaan seka kalliilla takseillaan.
- ne suuntaavat rantojen turistilomakohteisiin, jotka on aidattu isoilla paksuilla muureilla ja
minne ei muuten tavallisen, Zanzibarin kylassa kasvaneen swahilityton tai -pojan ole asiaa, edes villeimmissa unissa ennen kuin kasvavat isoksi ja paasevat naihin hotelleihin toihin, yleensa joko tarjoilijaksi taikka siivoojaksi.
- rannat, missa nama mzungut oleskelevat, ovat pullollaan isoja, hulppeita ketjuhotelleja Sea Cliffista Double Tree by Hiltoniin.
- vanhemmiltaan he ovat kuuleet tarinoita kuinka heidan lapsuudessaan rannat olivat viela tyhjillaan ja vapaasti heidan kaytossaan. Kun taas nykyaan ajatus tuntuu niin kovin kaukaiselta, loputtomalta nayttavan hotelliviivan piirtaessa pitkaa viivaa lapi maidonvalkoisten rantojen, saaren joka puolella.
- rannoilla masait valvovat all exlusive- rantahotellien rajoja ulkopuolisilta (paikallisilta) ja vain ja ainoastaan ne paikalliset, jotka ovat virnaomaiselta pullittaneet 50 000 shillingin (eli 25 euroa ja iso raha taalla) maksavan passin, ovat he oikeutettuja liikkumaan rannoilla ja harjoittamaan bisnesta rantolomaansa viettavien turistien kanssa.
- passittomilla paikallisilla ei asiaa rannoille ole ja paksut, korkeat muurit rantahotellien ymparilla, blokkaavat taysin nakymat rannoille ja pitavat huolen siita, etta "mika on poissa silmista, olisi myos poissa mielesta".
- sen kuitenkin jokainen paikallinen tytto ja poika tietaa, etta jotta muurien sisalle paasee, pitaa olla pesaa, helaa eli rahaa.
( Ja kuinka ironisesti suomen kielen "raha" tarkoittaa swahilin kielella "happiness/ luxury ")...

Eraana paivana nama samat pienet swahili tytot - ja pojat ovat kasvaneet isoiksi ja ovat itse, niita kauppiaita Stone Townin pikku putiikeissa taikka niita saaren rannoilla tyoskentelevia "turistioppaita", jotka ohjaavat ihmisia eri toureille, hotelleihin seka ravintoloihin, myyvat koruja ja aurinkolaseja rannalla tai tekevat hennatatuointeja.
Pienesta pitaen he ovat oppineet ja nahneet sen, etta mzungut ovat yhtakuin raha ja suurin osa saarella harjoitetuista elinkeinoista on heidan mukanaan tuomasta rahasta riippuvaista. Ilman naita mzunguja ei heillakaan olisi tuloja, ja sen he tietavat....

Taman vuoksi Zanzibar on erilainen kuin mainlandiksi kutsuttu Tansania.

Suurimmassa osassa Tansanian osakuntia, sinne tulevat mzungut ovat useimmiten vapaaehtoisia, kehitysyhteistyota tekemaan tulleita ulkomaalaisia, jotka haluavat kohdata paikalliset heidan ehdoillaan, heidan jokapaivaisessa elamassa ja heidan arjessaan.
Ja myos niin, etta jos he jotain lahtisivat yhteisossa muuttamaan ja kehittamaan olisi se yhteison ehdoilla ja ensimmaisena prioriteetti muutoksissa olisi se, etta muutos tapahtuisi heidan, paikallisten eduksi.

Zanzibarilla suurin osa paikallisten kohtaamista mzunguista on useimmiten liian pienissa vaatteissa (otettaen huomioon, etta ollaan saarella, jossa valtausko on islam) kirmailevia, rahansa rantolomakohteissa kayttamaan tulleita turisteja, joille tata saarta on kehitetty vuosien saatossa taydelliseksi turistilomakohteeksi. Jossa muutoksia ja uusia investointeja tehdessa on pikemminkin otettu huomioon turistien vaatimukset seka tarpeet, eika niinkaan paikallisen yhteison ja sen ihmisten.

Ja tama nakyy esimerkiksi verratessa zanzibarilaisten asenteita mzunguja kohtaan versus tansanilaisten asenteet mzunguja kohtaan.
Taalla mzunguista haetaan enemman hyotya, taalla heihin (meihin) kiinnitetaan enemman huomioita ja miksei kun sen tiedetaan olevan heidan elinkeinolleen elinehto...

Muinoin menin tyoasioiden puitteissa tapaamaan erasta Etela-Afrikkalaista ravintoloitsijaa Dar Es Salaamissa. Han kertoi minulle, etta on avaamassa ketjulleen toista ravintolaa Zanzibarilla. Ravintolan tiloiksi han kertoi ostaneen vanhan talon Stone Townin Shanganista, puiston vieresta, vastapaata Tatu ja 6 Degrees ravintoloita.
-Mita mielta olet sijainnista? Luuletko, etta siella olisi menekkia? Kysyi han.
-Paikka on todella kiva. Itseasiassa paras mahdollinen, nimittain viereiseen puistoon kokoontuu iltaisin iso maara porukkaa pelaamaan fudista, harrastamaan capoeraa, yleisesti chillaamaan. Se on kohtauspaikka missa ja minne tulevat niin paikalliset kuin turistitkin, vastasin.
-Mutta tuovatko he sinne rahaa? En valita, etta kuinka paljon siella pyorii paikallisia. Meidan hintamme ovat sen tasoiset, etta harvemmalla paikallisella on ravintolaamme varaa. Mina valitan bisneksesta ja ihmisista jotka tuovat sen rahan sinne...

Sieltahan se tuli, ajattelin...
The unpleasant truth, mita en olisi halunnut kuulla, mutta minka periaatteessa tiesin.
The unpleasant truth, milla kaikki tanne tulevat bisnesmiehet harjoittavat bisnestaan ja pyorittavat hotellejaan/ravintoloitaan.
"Paskan hailee paikallisista, jos eivat satu sitten olemaan varakkaita. Focus on ihmisissa, jotka ovat kyvykkaita tuomaan rahaa bisnekseen".
-->Means, kaikki turistit!

Nainhan se on kaikessa bisneksessa, mutta ero tallaisen bisneksen harjoittamisessa lansimaissa versus kehitysmaissa on se, etta siina missa myoskaan minulla ei ole Suomessa varaa syoda kaikista hulppeimmissa ravintoloissa, ei se viela tee minun ja niiden valiin, joilla varaa fine diningia on harrastaa, sen suurempaa nakyvaa eroa. Saatika, etta meidan maassamme olisi selkea jako ravintoloiden/hotellien valilla mita me suomalaiset kayttaisimme (hinnan puolesta) ja mihin taas esimerkiksi varakkailla maahamme tulevilla venalaisilla olisi varaa, bonuksena viela se, etta kaikki nama paikat olisivat ulkomaalaisen bisnesmiehen omistuksessa, jarjestaan.

Voinko siis moittia naita paikallisia kauppiaita siita, etta he yrittavat laimealla turisti smalltalkillaan houkutella minua miltei joka paiva sinne puotiinsa astumaan ja kaymaan kauppaa heidan kanssaan?

En kai... Pikemminkin minun pitaisi nostaa hattua, miten he vuoden ympari jaksavat silti yrittaa hymy huulilla, niilla samoilla (jo varmasti heita itseaankin arsyttavilla) "hakuna matata"-latteuksilla myyda tavaraa heidan elinkeinoaan yllapitaville mzunguille.

Heille se on myoskin lopulta ihan yks hailee, oletko sina se "rivi-turisti-lomamatka-mzungu" vai 9 kk  taalla oleskellut, puskassa, ilman sahkoa ja vetta olevassa talossa asuva mzungu, jolla nykyaan harvakseltaan on itsellakaan varaa kuluttaa rahojaan missaan "mzungupaikassa" ja joka omasta mielestaan on enemminkin yksi heista (paikallisista), kuin yksi naista lomamzunguista.

Money rules the world ja tamahan vain osoittaa sen, etta he ovat oppinneet bisneksen kaymisen salat ja mentaliteetit, jolla "isommat pojat" pyorittavat bisnestaan:
"Paskan hailee paikallisista. Focus on niissa jotka ovat kyvykkaita tuomaan rahan bisnekseen. Means kaikki turistit.".

Valkoisen ihoni vuoksi, nayttaa silta, etta olen kirottu olemaan talla saarella ikuisesti turisti...