Ensinnakin oma "haku paalla" ja sukeltaminen Tansanian tyomarkkinoille ei tapahtunut parhaimpaan mahdolliseen aikaan. Ensimmaiset kolme kuukautta vietimme reissaten milloin minnekin. Joulukuu - Arusha, Moshi, Rombo, tammikuu- Pemba- helmikuu- Leenan vierailu, maaliskuu- Malawi.
Maaliskuussa palattuamme kotiin, purettuamme laukut ja asetettuamme Zanzibarille oli jo low-season koputtelemassa ovea.
Saari, jonka paaelinkeino on turismi, on paaosin taloudelllisesti riippuvainen ulkopuolelta tulevista turistien rahoista. Kun low-season on paalla, saarella itketaan. Raha ei virtaa eika sita ole. Monet hotellit seka ravintolat sulkevat muutamaksi kuukaudeksi ovensa, putiikit ovat tyhjillaan ja turistivirtojen sijasta ainoastaan sade rummuttaa ikkunoita ja ovia. Niimpa suurimmasta osasta paikkoihin, joihin hain, tarjottiin "ei-oota".
-Tule sitten kesa- heinakuussa kyselemaan kun high season on taas aluillaan.
-Mutta kun mina tarvisin niita toita _NYT_!!!
Ensimmaisen kolmen reissukuukauteni aikana, olin satunnaisesti heitellyt eri paikkoihin tyohakemuksia seka kyselyita liikunnanohjaajan paikoista mm. Zanzibar International School, Paje -Kite Surfing, mutta vastaukseksi tuli, ettei heilla valitettavasti ole talla hetkella resursseja palkata ketaan.
Kun kavi selvaksi, ettei liikunnanohjaajan hommia saarelta loytyisi, muita kuin satunnaisia tunteja pidettavana hotelleilla (mika ei valitettavasti kuitekaan viela tuo leipaa poytaan), seuraavaksi lahimpana ammattiani ja patevyyttani hain toihin kylpyloihin. Hyvinvointia, asiakaspalvelua, hierontoja seka mahdollisia joogatunteja kuullosti jo silta, etta sita voisi ihan mielellaan puurtaa paivittain elantonsa eteen.
Sain paikan Cinnamon Spa:sta Stone Townista.
Ensimmaisena tyopaivana paikan johtaja kuitenkin ilmoitti minulle, etta hanen miehensa haluaa tavata minut. Selvisikin, etta Cinnamon Spa ei ollut ainut yritys, jonka Jefferjin perhe Zanzibarilla omistivat vaan, etta heidan yrityksiaan ovat mm. Zanzibar Gallery -gift shop, Book Cafe - kirjakauppa/kahvila, Jafferji house & spa - 5 tahden boutique-hotelli Stone Townin sydamessa, Lemon Grass -thai restaurant, Cafe Miwa, Gallery Tours & Safari seka ZG-Design- markkinointi seka kirjakustantamo. (Nain perusteellisesti siis minakin olin ottanut etukateen selvaa uudesta tyoantajastani... heheh).
Mies kertoi, etta ZG-Design on julkaisemassa kirjaa, tana vuonna 50-vuotis juhlaansa viettavasta Unionista Tanganyikan ja Zanzibarin valilla. " Photographic Journey - 50 Years of the United Republic of Tanzania"- kirja on tarkoitettu nk. kahvipoytakirjaksi ja kertoo paaasiallisesti kuvin Unionin historian, kolonismin lopusta 1964 aina tahan paivaan saakka. Kirjan loppussa on "Pride of Tanzania"-osio, johon haetaan osallisiksi Tansanian parhaimpia ja nimekkaimpia yrityksia (markkinoimaan itseaan seka samalla tukevat kirjan kustannuksia). Tiimiin tarvittiin tyyppi, joka matkustaisi Zanzibar- Dar Es Salaam valia ja yrittaisi saada nama Tansanian parhaat yritykset 50-vuotis kirjaan mukaan.
Nain minut siis palkattiin toihin ZG-Designille.
Markkinointialan koulutusta ei sen kummemmin kyselty, ainut kysymys, liittyen patevyyteeni oli "Tuntuuko, etta voisit handlata homman?".
Mottona kun on, etta "tartu aina haastesiin", niin minahan suostuin.
Ja itseasiassa eihan nama markkinointihommat nyt olekaan niin erilaista kuin liikunnanohjaajan arki. Samalla lailla pitaa pystya laittamaan itsensa likoon, esiintymaan ja edustamaan itseaan ja yritystaan, kertomaan selkeasti mista hommassa on kyse (pilkkomaan puhe osiin) ja viela hoitaa homma himaan alusta-loppuun saakka varmasti ja vakuuttavasti. Eli onhan mulla koulutus tahan!
Sukeltaminen Tansanian tyo - seka "business-maailmaan" on taas nayttanyt uuden ulottuvuutensa taman maan jarjestelmasta, asenne -ja arvokasityksista seka sosiaalisesta hierarkiasta.
ZG-Design tyotiimi on nuorehkoa. Tyotiimiin kuuluu graaffiset suunnittelijat seka markkinoijat. Tyohenki on hyva ja kaikki auttavat toisiaan.
Mutta sitten tyopaikalle tuli uudeksi markkinointipaallikoksi Mies.
Mies on hieman vanhempi kuin me muut. Mies pukeutuu toihin joka paiva pukuun. Isoilla kengillaan Mies astelee kuuluviin askelin huoneesta toiseen. Miehella on elintasomahaa. Mies vaittaa, etta han on opiskellut ja asunut 7 vuotta Briteissa, mutta hanen englantinsa on siihen nahden erittain heikkoa. Mies tahtoisi hoitaa kaiken, muttei ota neuvoja vastaan eika paremmin myoskaan kysykaan niita. Kun Mies tekee virheen han syyttaa muita. Erityisesti alussa Miesta vaivasi, etta hanen kaksi markkinointikolleegaansa ovat naisia. Mies haluaa olla pomo, ja kun me naiset kerromme hanelle, ettei hanen asemansa yrityksessa ole olla meidan esimies han nauraa paskaisesti. Mies on sanonut suoraan, ettei voi ottaa vakavissaan neuvoja ja ohjeita meilta naisilta, koska katsoo meidan olevan kuin tyttariaan.
Mies on nayttanyt minulle osuvan esimerkin siita, kuinka vahvasti naisten ja miesten valinen tasa-arvo on pielessa ja miten perinteikkaat roolijakaumat maarittelevat minne kukakin kuuluu. Naisten katsotaan kuuluvan tyopaikan sijasta kotiin, lieden aarelle hoyrimaan, kuin toimistoon, paatoksia tekemaan.
Tansanialaisessa yhteiskunnassa, ihmisten kayttaytymis - seka ajattelumallien taustalla huomaa vahvasti vaikuttavan sosiaalisen hierarkian mallit.
Sosiaalisen hierarkian voidaan maaritella olevan ajatus siita, etta ylempia tasoja pitaa kunnioittaa. Viela hieman pidemmalle vietyna tama ajatus muuttuu muotoon, jossa ylempi taso on yksinkertaisesti "parempi" kuin alempi taso.
Ei tarvitse olla sen kummempi sosiologi, jotta huomaa naiden valtasuhteiden seka sosiaalisen asemien lasnaolon seka naiden luomat rajat seka rajojen sisailla pelailun ja rajojen testaamista, ihmisten jokapaivaisessa kanssakaymisessa afrikkalaisessa elamassa.
Naisten toiden ja miesten toiden valille tehdaan selkea ero ja roolijakauma, joiden rajoja harvoin nakee ylitettavan tai rikottavan.
Naisen asema on selkeasti heikompi kuin miehen monessakin suhteessa. Naisen velvollisuuksiin katsotaan kuuluvan perheesta seka kodista huolehtiminen. Aikaa kodin ulkopuolisille toille ja oman tienestin hankkimiselle ei jaa, joka tekee naiset taysin taloudellisesti riippuvaisiksi miehistaan. Useimmiten myos pojat ovat etulyonti-asemassa koulutuksen suhteen, silla tyttojen pitaa jaada poikia useammin kotiin avuksi.
Sosiaalinen hierarkia ei kuitenkaan pade vain miesten ja naisten valisiin suhteisiin, silla hierarkia on vahvasti lasna myos sukupolvien valisissa suhteissa. Vanhempaa ihmista kunnioitetaan nakyvasti huomioonottavalla kaytoksella.
Nama kaksi sosiaalisen hierarkian vastakkainasetelmaa nakyvat katukuvassa, kaupassa, bussissa, kotona, toissa, kaikkialla.
Tyoskentely aikaisemmin tansanialais-suomalaisessa kansalaisyhdistyksessa ei viela nayttanyt hierarkian lasnaolon kasvoja paivittaisessa tyoelemassa. Sport Development Aidin toimiston tyotavat olivatkin loytaneet muotonsa ja vuosien varrella muovautuneet jotain valilla -afrikkalainen/suomalainen. Mutta nyt astuttuani sisaan afrikkalaiseen 'business'-maailmaan, huomaan eri sosiaalisisten hierarkioiden olevan lasna kaikkialla.
Sosiaalinen hierarkia ei kuitenkaan aina ole paha juttu. Sosiaalisen hierarkian mudoista pidan vastakkain astelmasta vanhojen seka nuorten valilla.
Pidan siita, miten taalla kunnioitetaan vahempia ihmisia. Ihmisen ei tarvitse siis olla VANHA saadakseen kunnioitusta, vaan aina nuorempi ihminen osoittaa kunnioitusta itseaan vanhempaa ihmista kohtaa. Lapset antavat paikkansa itseaan vanhemmille bussissa, oli ika mika hyvansa. Vanhempia ihmisia tervehditaan aina kunniotusta osoittavalla tervehdyksella "Shikamoo", johon vanhempi henkilo vastaa "Marahaba". Vanhusten kantamukset kannetaan kysymatta ja yksinkertaisesti huomiota osoitetaan. Niin myos lapset vanhemmilleen.
Ennen reissua kavin moikkaamassa mummoani Pohjanmaalla. Mumma kertoi minulle tarinan 15-vuotiaasta Miiasta.
Joka syksy muinoin menimme perunannostoon Pohjanmaalle. Tana 15-vuotis syksyna en ollut kuitenkaan halunnut tulla millaan mukaan. Minut oli "pakotettu" ja mielenosoituksena kun muut lahtivat aamulla pellolle perunoita nostamaan (mukaanlukien myos 7-vuotiaat pikkuveljet ja 10-vuotias pikkusiskoni), jai tama teini peiton alle nukkumaan.
Siihen saakka, jolloin mummani oli todennut, etta "tammoinen peli ei vetele" ja tuli nostamaan teinin ylos ja toihin, muiden mukaan.
Kylla havetti kuunnella.
Itse en tietysti tata kyseista tapausta edes muistanut, mutta olisi varmaan tehnyt hyvaa lahettaa jo tuolloin teini-Miia Afrikkaan hieman oppimaan vanhempiensa kunnioittamista.
Parempi kuitenkin myohaan kun ei milloinkaan, vain miten se meni...
Mita tulee naisten ja miesten valiseen sosiaaliseen hierarkiaan, oman lisayksensa Zanzibarilla tuo viela enemmisto vaeston vahva Islamin usko.
Koraani sanoo seuraavaa naisten ja miesten valisesta tasa-arvosta: "Sukupuolten valilla ei ole minkaanlaista erottelua. Islam saa ihmisen ymmartamaan, etta naisten ja miesten potentiaaliset kyvyt omilla aloillaan eli heidan velvollisuutensa ovat yhtatarkeat vaikka eivat samanlaiset. Miesten ja naisten roolit taydentavat toisiaan."
Nain siis koraani maarittelee tasa-arvon miesten ja naisten kesken. Miehet ja naiset ovat samanarvoisia, mutta Islam tekee eron siina, mita tulee heidan erityisiin tehtaviinsa elamassa. Ja nain me paasemme asian seka "ongelman" ytimeen...
"Seurauksena tasta perustavanlaatuisesta erosta heidan tehtavissaan ja paamaarassaan, voimme havaita miehen ja naisen kehittyneen niin erilaisiksi seka mieleltaan etta ruumiiltaan, etta kumpikin on varustettu silla, mista hanelle on eniten hyotya kummankin ensisijaisten tehtavien suorittamisessa. Nainen on enemmalti emotionaalinen (sopii aitiydelle). Mies ei tarvitse emotionaalista luonnetta elamantehtavissaan, senpa takia mies on rakennetty alylliseksi."
Nain siis Islamissa ja paaasiassa Zanzibarilla lapsia kasvatetaan seka opetetaan.
Ei siis miesten ja naisten valiseen eri tasa-arvoisuuteen, mutta eri elamantehtaviin miesten ja naisten valilla.
Tyttoja puetaan pienesta saakka prinsessa mekkoihin ja opetetaan tarkeita naisen "emotionaaliselle luonteelle" sopivia seka naisen "elamantehtavaan" kuuluvia taitoja, kuten kodista huolehtimista, kokkailua, lasten hoitoa etc.
Pojat ovat nuoresta saakka miesten kanssa toissa. Auttavat kaupalla, lahtevat isan mukaan metsalle, kalaan, rakennuksille. Oppivat tyon puurtamisen taidon, joka sopii miesten tyypilliselle "alykkaalle-luonnolle" seka tietavat velvollisuutensa myohemmin, perheen elannon takaajina.
Sukupuolineutraalikasvatus.... Hmm. Mika se on?
Ei ihan polttele tuo puheenaihe taalla kahvipoytakeskusteluissa...
Suomalaiselle, perustason feministille (niinkuin vaitan kaikkien suomalaisten naisten olevan) tama kaikki "naisen elamantehtava ja emotionaalinen luonne vs. miehen elamantehtava ja alyllinen luonne" tietysti sarahtaa korvaan, vaikka ei ole niinkaan pitka aika kun Suomessakin viela vallitsi vahvasti nama perinteikkaat roolijakaumat.
Valilla ison kuilun tekeminen miesten ja naisten valille ottaa rankastikin paahan ja yksi haaste Zanzibarilla elaessa onkin vahva Islamin uskonto ja pahkaily omien asenteidensa seka periaatteidensa ilmaisussa, jotta pystyisi valttymaan kulttuurillisilta yhteentormayksilta, samalla kun punnitsee, etta mihin saakka on ok tuoda omaa nakokantaansa seka asenteitaan esiin.
Tama myos selittaa osiltaan sita, miksi naiden swahili (muslimi) -naisten kanssa on hankala paasta taysin samoille aaltopituuksille ja luoda sen syvempia kontakteja.
Meidat nyt yksinkertaisesti on kasvatettu aivan eri mallilla seka mentaliteetilla.
Ilokseni olen kuitenkin uudessa tyossani nahnyt myos paljon naisia johtavilla asemilla.
Nuoria fiksuja naisia, joilla on vahvat visiot seka selkeat paamaarat.
Ehka siis pikkuhiljaa aletaan siirtymaan taallakin pois miesdominoivasta yhteiskunnasta, kun uusi, tasa-arvon tiedostava ja sita ajava naissukupolvi on nousemassa johtopaikoille seka maan hallitukseen.
Mutta sen voin sanoa varmasti, etta viela pitkaan, business-maailmassa kahlailu naisille, ei tassa maassa ole tehty helpoksi...
Loppuhuipennukseksi, tapaus taalta aamulta. Heraan huomatakseni, etta olen nukkunut pommiin.
6 minuutissa aamupesut, vaatteet paalle, talosta ulos.
Taloltamme on noin reilun kilometrin matka tielle. Juoksu jalkaa polkua pitkin, jotta kerkean bussiin.
Kunnes matkan pysayttaa helvetin isokokoinen LEHMA ja lehman tissista juova vasikka.
- Hush, sanon mina ja yritan huitoa lehmaa tieltani pois useaan otteeseen.
-MUUUUUUUUU, kajauttaa lehma aanekkaasti ja katsoo minua totisena, kaantaen samalla paataan niin, etta naan sen isojen sarvien osoittavan minua uhkaavasti.
Hip hei, ei muuta vaihtoehtoa kuin sukeltaa tiheaan pusikkoon ja kahlata sielta lapi, kiertaakseni lehman ja vasikan ja paastakseni takasin polulle.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ennatin kisajuoksuni, puskasukeltelujeni ja lehmaepisodin jalkeen tielle, juuri niin etta jahtaamani bussi oli jo melkein viuhahtamassa ohi. Loppu spurtti bussin vieressa juosten ja armotonta huutamista ja kaden heiluttelua ja bussi pysahtyi, otti kyytiinsa ja mina ehdin toihin ajoissa...
Mika sitten oli minun ja lehman sosiaalinen hierarkia? Niin.... Sita minakin mietin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti