Kuplasta pois astuminen ja oman itsensa seka elinymparistonsa tarkastelu kuin vieraan silmin, vaatii aina jonkun ravistelevan tekijan, etta ihminen on ylipaataan kyvykas tekemaan sen.
Se saattaa olla elamassa tapahtunut kriisi, joka pistaa tutun ja turvallisen elaman hyrskyn myrskyn tai se saattaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan matkustaminen.
Matkustaminen kirjaimellisesti pois tuosta oman mukavan, tutun elaman comfort zonesta ja haastaa itseaan yli omien rajojen.
Joka tapauksessa, kuplasta pois astuminen on aina kasvattava kokemus, joka saa meidat nakemaan ymparoivan maailmamme hieman uudessa valossa.
Kuinka helposti me tulemme sokeiksi monille itseamme ymparoiville asioille. Hyvana esimerkkina on HS:n Nyt-liitteessa lauantaina 3.5 ( halleluja, verkkolehdet!) julkaistu teksti Jehovan Todistajista, jotka viimeiseen saakka uskovat omaan asiaansa, seka neuvovat viela sulkemaan korvansa ja silmansa muulta ymparoivalta maailmalta seka muilta totuuksilta. Uskoisin, etta moni meista "maallisista", kuten he meita uskontokuntaan kuulumattomia kutsuvat, varmasti lukivat tekstia hammennyksen seka epauskon vallassa. Kuka voi ensialkuun a) uskoa moiseen totuuteen seka b) kuinka vaikuttavasti he ovat tyonsa tehneet, etta yhteiso ja usko heidan asiaansa on muodostunut niin vahvaksi, etta se ajaa jopa kaikista lahimpien perhesuhteiden edelle. Jopa niin radikaalilla tavalla, etta kerran erotettuun tai omasta halusta eronneeseen henkiloon, ei saa pitaa mitaan yhteyksia, vaikka kyseessa olisi oma poika. Ja kuulaasti oppikirjan seka uskonlahkon vanhimpien kaskysta, he tata noudattavat.
Toki Jehovan Todistajat omana ryhmanaan ovat erittain aaripaan esimerkki, kuinka ihmiset voivat olla niin vahvasti imettyna yhteison seka kayttaytymismallien sisalle, ettei sielta ole edes mahdollisuutta nahda tai ajatella laatikon ulkopuolelle. Mutta samanlaista kapeakatseisuutta seka "pienen piirin pyorimista" on havaittavissa kansakuntien, kaupunkien, kylien sisalla, joista ihmiset eivat ole koskaan irtautuneet. Maailmaa ei ole nahty ja maailmankatsomus on luotu paikallisen kylan Siwan ja K-marketin valiin, seka sen valilla pyoriviin ihmisiin.
Me emme tieda mihin maailma vie meidat, mutta on hyva valilla kiskaista itsensa irti siita, jo kuopalle kuluneesta kotisohvasta ja lahtea sinne missa nk. kotiruoka ei enaa tuoksu.
Se ei ole ainoastaan hyvaksi, se on myos terveellista.
Matkaan lahtemisen ei aina tarvitse tarkoittaa matkustamista pallon toiselta puolelta toiselle. Keskelle Afrikan savannia, pieneen savimajaan, jotta maailma avautuisi edessasi ja nakisit seka kohtaisit erilaisia ihmisia ja kayttaytymisen malleja. Reissaaminen jo Suomessa idasta etelaan, etelasta pohjoiseen, pohjoisesta lanteen, osoittaa kuinka varikas kansa me olemme jo vain Suomen sisalla. Miettiessani omia reittejani Suomessa, Keski-Suomen tyttona Pohjanmaan Kuortaneelle opiskelemaan ja siita myohemmin Helsinkiin toihin. Opetti, etta pohojanmaalaiset erovat tietyissa asioissa keskisuomalaisista ja aidot stadilaiset nyt olivatkin asia erikseen.
Minne kotiruoka ei enaa tuoksu, opettaa ihmisista seka heidan asenteistaan ja ajattelumalleistaan aina uutta. Samalla myos meista itsestamme.
Joskin haluamalla oppia uutta kulttuureista seka ihmisista ympari maailman, on lahdettava reissuun hieman pidemmalle kuin Savvoon tai Tampereelle. Pakata kerralla hieman isompi laukku mukaan ja kerata rohkeus lahtea ylittamaan Suomen rajat. Talloin asiat avautuvat viela kirkkaampina silmiesi edessa, kun kohtaat erilaisista kulttuureista seka taustoista tulevia ihmisia. Havannoit heidan kayttaytymis - seka ajatusmallejaan ja vertailet havannoimaasi omaan kayttaytymiseesi. Vertailessasi huomaat, kuinka paljon kayttaytymisemme lopun perin onkaan, kulttuuriin sidonnainen. Kulttuuriin johon olemme syntyneet ja missa olemme kasvaneet.
Voin vannoa useiden ahaa-elamyksien tulvivan virtana, kun emme enaa tiirailekaan maailmaa tutun Suomi-kuplan sisalta, vaalean punaisten kakkuloiden lapi, nakokentta seka vastaanotto sensorit tukossa.
On ollut mielenkiintoista huomioida seka vertailla taalla asuessa tansanialaisen (swahilikulttuurin) seka suomalaisen kulttuurien eroja. Samalla kun opin joka paiva uusia asioita paikallisesta kulttuurista, opin myos uusia asioita omasta kulttuuristani. Ja herattavaa on ollut huomata KUINKA PALJON kayttaytymisemme, ajattelumme on sidoksissa kulttuuriin, johon olemme kasvaneet.
Kaytannon esimerkkeja:
Suomalaiset ovat tunnetusti varustettu huonolla itsetunnolla. Huonoon itsetuntoon loytyy paljon taustasyita kasvatuksesta. Esimerkkina. Lasta ei saa kehua liikaa, ettei tule ylimieliseksi. Lapsen tulee tietaa, ettei ole hyva tuoda itseaan liian paljon naytille. Ole hiljaa ja vaatimaton niin ihmiset pitavat sinusta. Onneksi nama "kultaiset nyrkkisaannot" ovat olleet jo muutaman sukupolven verran vaistymassa ja korvattu hieman terveemman itsetunnon tuovilla menetelmilla.
Siita huolimatta, nama ovat usein huomattavissa vaikuttavan edelleen vanhoina perisynteina, toimintaamme seka ajatteluumme.
Kuten kaikkialla maailmassa, koulumaailma seka lapset ovat aina raakoja. Monet saavat kouluainakaan elinikaisia traumoja koulukiusaamisesta. Koulukiusaajien haukuttua isopaaksi, horokorvaksi taikka laskiksi. Mita naita kaikkia nyt on.
Nama ovat asioita, joita kukaan ei halua kuulla ja ennenkaikkea, kenenkaan ei tarvitse naita asioita kuunnella.
Mutta ajatuksena; voisiko niiden satuttavuus ja traumoja aiheuttava vaikutus sittenkin olla kulttuuristamme kiinni? Kultuurista, mihin me olemme ehdollistuneet niin, etta naita sanomalla ja naita asioita kuulemalla ihmiset tietavat, etta nyt ei ollu hyva juttu ja tasta pitaa loukkaantua.
Voiko kulttuuriin sidonnaiset mallit, saadella jopa niinkin arkoja tunteita kuin loukaantumista ja oman tunnon arvoa? Onko nama tunteet peraisin kulttuurista vai meista itsestamme?
Mita jos meidan kulttuuriin kuuluisikin nk. lempea suorasukaisuus, jolloin isokorvaista kaveria, satutaan kutsumaan isokorvaksi silla, koska hanella on isot korvat. Simple fact as that.
Ilman, etta tarkoituksena olisi satuttaa ketaan tai saattaa naurun alaiseksi.
Mita jos ymparoiva ilmapiiri sallisisi sen, eika kukaan pitaisi sita millaan lailla paheksuttavana, saatika asiaakoskevat pitaisi kutsumanimea loukkaavana.
Olisimme jo lapsuudessamme oppineet siihen, etta asioista puhutaan niiden oikeilla nimilla, eika kenenkaan tarvitse loukkaantua, jos on syntynyt isopaiseksi ja sen takia kutsumanimesi on "paa".
Nain nimittain asiat ovat tansanialaisessa kulttuurissa.
Kaveri, joka on isompi, on yleiselta kutsumanimeltaan seka kavereiden kesken "ponge"= laski tai "bigi". Kaveri, jolla on iso paa on nimeltaan "kichwa"=paa ja kaveri, jolla on isot silmat on "macho"=silma.
Ja siita huolimatta nailla ihmisilla ei ole huonoa itsetuntoa!
Vaikka kadulla kavellessasi kuulisit vieraan ihmisen kutsuvan sinua "ponge","kichwa","macho" se ei ole loukkaus tai solvaus. Se on asia minka kanssa olet syntynyt ja mika tulee ihmisilla ensimmaisena meieleen ulkonaostasi. Tasta johtuen se on kutsumanimesi.
Se on nimesi, eika sita kukaan ota pahalla tai vastavuoroisesti sano tarkoituksenaan loukata.
Meidan kulttuurissamme, tama ei kuitenkaan tulisi kuuloonkaan ja jos sinua yleisesti kutsuttaisiin "pongeksi" luokitellaan se silloin kiusaamiseksi.
Mutta mita jos meidan egomme ei olisikaan saanut kolauksia noista pienista sanoista, kun ymparoiva kulttuurimme olisikin ehdollistanut meidat ottamaan sen vastaan taysin normaalina asiana, yhtena monista ominaisuuksistamme. Siina ei olisi vihaa, siina ei olisi epakunnioitusta, siina ei olisi sita kaikkea negatiivisuutta taustalla, mita silla on meidan kulttuurissamme.
Koska asioista puhutaan taalla niiden oikeilla nimilla, olen minakin saanut siita oman osani.
-Miia! You have started to become mia mbili! You are not mia moja anymore!.
"Mia moja" tarkoittaa swahiliksi 100 ja "mia mbili" tarkoittaa 200. Yleinen vitsi nimestani johtuen on, etta olen "Mia moja". Nyt kuitenkin painoa on ilmeisesti ihmisten puheista paatellen tullut hieman lisaa, ja saman tien olen "Mia mbili". Ja tasta kutsumanimesta on turha vetaa hernemaissipaprikoita nenaansa, silla silloin olisin vain naurettava, herkkahipiainen mzungu.
Toinen valittoman palautteen esimerkki:
Puhuessani swahilia paikalliset monesti toistavat kaikuna, juuri sanomani lauseen, suuren naurunremakan saattelemana. Tasta hammentyneena kysyn, sanoinko jotain vaarin. Ja edelleen naureskellen he vastaavat, etta " ei ei, oikein se meni!" ja taman jalkeen kysylevat kuinka kauan olen ollut taalla, missa olen opiskellut swahilia jne.
"Perkele! Jos se kerta meni oikein, niin mita siina sitten matkit ja naurat minulle?? Ainaskin yritin!" on ensireaktioni aina, jonka saan kuitenkin nieleskelemalla muutamaan otteeseen pidettya sisallani ja samassa tunnepuuskassani tajuan, etteivat he tarkoita tata millaan pahalla.
Egoni, ehdollistuneena kuitenkin suomalaisille normeille, on opettanut, etta meidan kulttuurissamme maahanmuuttajan yritykselle puhua paikallista kielta, hanelle ei pain naamaa naureta vaikka suusta tulisi mita.
Mutta erona onkin. Jos me tekisimme nain Suomessa, meilla se usein on taytta rasismia ja nauru tarkoitetaankin toista loukkaavaksi toimeksi.
Mutta kuten kaikilla, on myos nailla lepposilla etelan ihmisilla omat herkat kohtansa. Joihin koskemalla, pienesta saattaa tulla hetkessa suurta ja kerran riitauduttuessa, ollaankin sitten asioissa erittain ehdottomia.
Tapaus viime viikolta toista.
Tyosahkopostini ei toiminut ja menin kertomaan asiasta toimistomme ATK-vastaavalle. Samassa huoneessa hanen kanssaan oli myos pomomme, joka huoneeseen tultuani kyseli minulta kuulumisiani seka kuinka tyot sujuvat. Vastasin, etta hyvin, mutta toita hidastaa se, ettei tyosahkopostini ota vastaan viesteja ja samalla pyysin ATK-henkiloamme tulemaan katsomaan mika oli vikana, jahka olisi vapaa.
Myohemmin han tuli ja oli erittain tuohtunut. "Next time you can come straight to me before you go and tell to our bos. Now you made me to look bad and he thinks that I dont do my work probly!"
Olin aimistynyt ja yritin selittaa tyokaverilleni, etten missaan nimessa ollut tehnyt sita siina tarkoituksessa ja etta eihan sahkopostin toimimattomuus hanesta johdu ja siita, ettei han olisi hoitanut toitaan kunnolla.
Kuin olisi kuuroille korville puhunut ja koko menneen viikon olenkin saanut tuntea nahoissani hanen kylmakiskoisen kohtelunsa.
Lesson learned. Ilmeisesti hierarkia on taalla niin kova, etta oli case mika hyvansa, jos se vain sisaltaa sanan "ongelma", sita ei esiteta pomosi kuulevien korvien alla toiselle tyokaverillesi. Piste.
Toinen saman tyyppinen tapaus, tapahtui vapaaehtoisaikanamme vuonna 2010 Mtwarassa.
Olimme kaikkia vapaaehtoiset lopettelemassa toitamme ja tasta johtuen jarjestimme illanistujaiset laksarien hengessa, ensimmaisille lahteville. Mamani oli hoitanut afrikkalaisen ruokapuolen ja rakas vapaaehtoisystavani oli leiponut kanelipullia jalkiruoaksi. Paikalle olimme kutsuneet paikallisia ystaviamme seka tyokaverimme.
Ruokailun alkaessa paikallinen ystavamme kokosi lautaselleen pinon afrikan herkkuja ja saman lautasen syrjaan, otti han suomalaisen kanelipullan. Astettui paikalleen ja mausteriisin, chipsien seka salaatin seassa, haukkasi aina valista palasen pullasta.
Mehan tietysti koimme taman erittain hauskana ja tilannekoomisena asiana. Ystavani meni lautasen luo ja osoitti sormella puoliksi syotya pullaa, muiden soosien vieressa ja me kaikki nauroimme. Se ei ollut pahaa naurua, mutta se oli naurua sen tilannekomiikkansa vuoksi.
Tilannekomiikaksi paikallinen ystavamme ei kuitenkaan tilannetta kokenut vaan tunsi, etta ystavani tulemalla hanen lautaselleen ja tekemalla pullasta numeron, oli saattanut hanet naurunalaiseksi ja tata han ei tulisi antamaan anteeksi. Eika antanut.
Summa summarum. Jokaisessa kulttuurissa on omat ehdollistetut kipupisteet, mitka ovat rakennettu ihmisten sisalle niin, etta niihin koskemalla, oli tarkoituspera mika hyvansa, niista loukkaudutaan ja niiden kuuleminen satuttaa.
Samoja ihmisia me lopun perin olemme, mutta maailma ja kulttuurimme on muovannut meidan ajatteluamme seka asenteitamme erilaisiksi.
Ajattelun eli mielensisallon sanotaankin olevan "tietenkin menneisyyden eli kotikasvatuksen, kulttuurin, perhetausta ym. ehdollistama. Mielen toiminnan sisainen ydin rakentuu tietyista, mita voimallisinta samaistumista aiheuttavista, toistuvista ja sitkeista ajatuksista ja reaktiomalleista. Tama kokonaisuus on ego."
Suosittelenkin kaikkia astumaan edes hetkeksi siita tutusta ymparoivasta Suomi-kuplasta, johon me kaikki olemme ehdollistuneet.
Voin luvata sen olevan mielenkiintoinen tutkimusmatka ajattelun, - seka kayttaytymismalliemme sopukoihin seka uuden oppimisen paikka tuosta meidan "tuhansien jarvien seka metsien"- egostamme. Suomeen palattaessa, niin mieli kuin sydankin on usein hitusen viisaampi seka avoimempi ;)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti