Sormet ovat syyhynneet paastakseen kirjoittamaan tata tekstia. Reilun tunnin kestavilla tyomatkoilla dalladallalla (dalladalllaa-lallallaa... sais muuten hyvan laulun!) ajankulukseni olen pyoritellyt paassani blogi-teksteja. Niin kauheasti olisi asiaa kerrottavana, muttei ketaan muuta mzungua jakamassa ja ihmettelemassa taman pienen paratiisisaaren elamaa ja eroavaisuuksia.
Ensi alkuun ajattelin, etta tassa sita ollaan reilun kolmen vuoden Tansania-Suomi valia matkustettaessa, matkattu itsekkin jonnekin puoli tiehen, valille Suomi ja Tansania. Taman maan ihmetykset ja eroavaisuudet eivat enaa tunnu niin kummallisilta ja oudoilta kuin neitsytmatkalla Tansaniaan syksylla 2010. Jolloin silloinen 20-vuotias, Jyvaskylan perinurkilta Tikkakoskelta lahtoisin oleva meikapirkko lahti suorittamaan tyoharjoitteluaan Tansanian Mtwaraan ja silloin mitaan aavistamatta, sille tielle jai.
Mita tapahtui ja miksi niin tapahtui?
Mina tunsin loytaneeni kodin Afrikasta. Ennen kaikkea mina tunsin loytaneeni itseni Afrikasta.
Reilu kolmevuotinen taipale ja tuttavuuteni Afrikan mantereen kanssa on antanut paljon. Se on ollut matka kohti aikuisuutta. Muovannut nuorta naista itsenaiseksi, opettanut elamasta ja etenkin omista arvoista. Se oli matka tuntemattomaan, mutta tietamattani tuolloin se oli ennen kaikkea myos matka itseeni, joka jatkuu edelleen.
Nyt Zanzibar on koti. Se on ollut koti taas viime joulukuusta lahtien. Elama saarella ja Tansaniassa on jo tuttua. Olen siina sisalla ja se on jo osa minua. Silla sita ei olisikaan osannut arvata kuinka paljon sita kuitenkin joka paiva oppii uutta sen kulttuurista ja kielesta, jotka poikkeavat taysin, ainakin kulttuurin osalta siita mihin itse on syntynyt ja kasvanut. Asioden paalle ymmartaa nykyaan paremmin ja ymparilleni olen saanut kerattya rakkaan joukon paikallsia laheisiani, jotka auttavat ymmartamaan ja elamaan arkea taalla. Kuitenkaan ei ole toista mzungua taalla ihmettelemassa. Mihin sita sitten tarvitsisi sellaista toista mzungu kaveria? Vaikka paikalliset ystavani ja kumppanini ovat kultaakin kalliimpia ja ovat ottaneet minut osaksi heita, niin silti sita jostain kumman syysta on kauhea tarve kertoa mita uutta ja hienoo tai vahemman hienoo on oppinut tasta elettavasta elamasta, jollekin sellaiselle joka tulee samasta kulttuurin piirista ja ymmartaa aivoituksiasi ja sinun pohjoismaalaisesta synnyin - ja kasvatusperasta kumpuavaa maailmankatsomustasi.
Niimpa tama blogi on nyt sitten sita. Etta tanne vuodattamalla saa tama turpamoottori omalla aidinkielellaan jakaa Afrikan elaman kulun ja kerronnan. Kuten alussa mainitsin, elamaa puolivalissa Tansaniaa ja Suomea, "mzungun matkoilla'-blogi on taas herannyt eloon ja on minun kanavani viestia koto-Suomeen ja tuoda sen lukijat mukanani tilaan "in between Suomi-Tanzania".
Karibuni <3!
Ps. Rakas ystavani seka taiteellisista lahjoistaan ihailemani seka ylistamani Maria Silvennoinen loihti blogin ulkoasun juuri sellaiseksi, etta mzungu on onneseta ja kiittollisuudesta haljeta seka ainaskin illallisen velkaa sitten Suomessa ;).